Tietoa meistä
Sopimuspalokuntamme Savonlinnan VPK on perustettu jo ennen Savonlinnan vakinaisen palokunnan käyttöönottoa. Savonlinnan VPK perustettiin vuonna 1879, kun tulipalo teki tuhojaan Savonlinnassa Auvisenrinteen puutaloissa. Olemme auttaneet myös Savonlinnan toista sopimuspalokuntaa, Miekkoniemen VPK:ta, käynnistämään toimintaansa.
Hälytysosastollamme on kymmenkunta jäsentä. Tällä hetkellä mukana on myös yksi nainen, mutta aiemmin heitä on ollut useampikin.
Hälytystehtäville meiltä lähtee yleensä 2–3 ihmistä. Emme yleensä hoida tehtäviä yksin, vaan meidät hälytetään avustamaan toista yksikköä. Joskus olemme hoitaneet jonkun hälytyksen yksinkin, jos meiltä on saatu tehtävälle riittävästi ihmisiä. Teemme paljon yhteistyötä Miekkoniemen VPK:n kanssa.
Hälytystehtäviä hoidamme noin sata vuodessa. Ne ovat etupäässä maasto- ja rakennuspaloja, liikenteen ohjausta, myrskytuhojen korjausta ja öljyntorjuntaa vesillä ja maastossa.
Tervetuloa mukaan!
Uudet jäsenet ovat meille erittäin tervetulleita. Yleensä harjoittelemme tiistaisin klo 18 alkaen.
Sopimuspalokunnan päällikkönä toimii Sami Korppi, häneen saa tarvittaessa yhteyden paloasemamme vastuuhenkilö Antti Peltosen kautta.
Tutustu meihin: esittelyssä Niko Kangassalo
Pääsin tutustumaan vakinaisen Savonlinnan paloaseman toimintaan, kun suoritin siellä siviilipalvelukseni asentajan hommissa. Olin jo sitä ennen käynyt sammutustyön peruskurssin. Siviilityössä toimin ajoneuvoasentajana ja yhdistelmäajoneuvokuljettajana.
Oli hyödyllistä tulla tutuksi vakinaisten pelastajien kanssa. Yhteistyö sopimuspalokuntalaisten ja ammattipalomiesten välillä paranee, kun tunnemme toisemme paremmin.
Olen suorittanut useita eri kursseja, kuten vauriopuiden raivauksen, kattotyöskentelyn, öljyntorjunnan ja tieliikennepelastuksen kurssit.
Teen siviilitöissäni päivävuoroa, joten pääsen hyvin lähtemään iltaisin ja viikonloppuisin tuleville hälytyskeikoille. Minua ei haittaa, vaikka hälytys voi tulla milloin vaan.
Olen ollut mukana sammuttamassa rakennus- ja venepaloja ja etsimässä kadonnutta. Pelastustehtävissä ihmishenkien menetys on aina kova paikka, vaikkei niistä traumoja jäisikään.
Minua motivoi näissä hommissa ihmisten auttaminen. Sopimuspalokunta voi tarjota usein sen ensimmäisen vasteen, sillä vakinaistenkin vahvuudet ovat rajalliset.
Jos vakinainen palokunta joutuu lähtemään kauemmas tehtävälle, on hyvä, että me jäämme paikalle päivystämään. Ja vastaavasti voimme auttaa siinäkin, että hoidamme jäljellä olevan tehtävän loppuun, jos vakinaisen porukan pitää päästä lähtemään seuraavalle keikalle.
