Pelastustoiminnan tehtäviä ovat
- hälytysten vastaanottaminen
- väestön varoittaminen
- uhkaavan onnettomuuden torjuminen
- onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen sekä
- tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen.
Suurimmissa taajamissa pelastustoimintaan osallistuu ensisijaisesti päätoiminen, pelastusasemalla jatkuvassa valmiudessa oleva henkilöstö. Muualla henkilöstö voi olla sivutoimista tai sopimuspalokunnan henkilöstöä.
Pelastuslaitosten päätoiminen henkilöstö on koulutettu monitoimipelastajiksi. Heillä on valmiudet toimia kaiken tyyppisissä onnettomuustilanteissa sekä myös sairaankuljetuksen ja lääkinnällisen pelastustoimen tehtävissä. Sivutoimisella ja muulla sopimushenkilöstöllä on myös oma koulutusjärjestelmänsä.
Pelastustoiminnan johtaminen
Pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla johtaa aina pelastusviranomainen. Pelastuslaitoksen lisäksi pelastustoimintaan voi osallistua myös esim. poliisi ja terveydenhuolto. Onnettomuudet on luokiteltu. Suuronnettomuus on onnettomuus, jolla on laajoja, uhkaavia tuhovaikutuksia. Luokitukset määrittelevät pelastusvälineistön valinnan ja laajuuden. Suurissa onnettomuustilanteissa voidaan muodostaa erityinen johtokeskus, jossa pelastustoimen johtaja ja hänen tarvitsemansa asiantuntijat työskentelevät.
Eräät onnettomuustyypit (esim. laajat ja vakavat säteilyonnettomuudet) voivat edellyttää pelastustoimenpiteitä hyvin laajalla alueella, jopa koko maassa. Johtaminen ei tällöin voi perustua pelkästään paikallisiin viranomaisiin. Tällaisissa tilanteissa on mahdollista, että sisäministeriö vastaa valtakunnallisista toimenpiteistä.
Pelastuslaitokset hoitavat 100 000 pelastustehtävää vuodessa
Pelastuslaitokset hoitavat vuosittain noin 100 000 pelastustehtävää. Ne kykenevät aloittamaan käytännön pelastustoiminnan minuuteissa. 90 prosentissa kiireellisistä onnettomuustilanteista pystytään toimittamaan apua onnettomuuspaikalle 20 minuutin kuluessa hälytyksestä.
