Matti Kaarna, palomies

Matti Kaarna lähti pelastusalalle pikkupoikana. Hälytystehtävillä hän oli mukana jo 10-vuotiaana. Viimeisimmäksi Matti toimi paloturvallisuuskouluttajana ja teki myös palotarkastuksia ja palontutkintaa. Sitä ennen hän ehti toimia palomiehenä vuosikymmeniä.

"Asuin lapsena paloasemalla, joten oli kai luonnollista, että minusta tuli palomies. Muutin vanhempieni kanssa Mikkeliin vuonna 1960 silloisen paloaseman, eli nykyisen Mikkelin teatterin asuinrakennuksen alakertaan. Rakennuksessa asui palokuntalaisia kaikkiaan viidessä asunnossa. Isäni toimi asemalla aluksi palomestarina ja myöhemmin palopäällikkönä.

Aloitin Mikkelin VPK:n nuoriso-osastolla 7-vuotiaana, ja hälytystehtäville pääsin mukaan jo 10-vuotiaana. Siihen aikaan ei ollut vapaapalokuntalaisille samanlaista kurssitarjontaa kuin nykyisin on sopimuspalokuntalaisille, vaan pelastustoimintaa opeteltiin viikkoharjoituksissa ja palokuntaleireillä.

Onnenpotku oopperalaulajalta

Vuonna 1974 olin Mikkelin aluehälytyskeskuksen kesälomatuuraajana ja ajokortin saatuani pääsin kesämieheksi pelastuslaitokselle. Armeijan jälkeen olin palomiehen sijaisena.

Vuonna 1980 suoritin Espoon Otaniemessä Valtion palo-opistossa palomieskurssin, jonka jälkeen sain palomiehen viran Mikkelin paloasemalla. Tuohon aikaan ei ollut vielä Pelastusopistoa Kuopiossa, jossa se aloitti toimintansa 1995.

Liekö sillä ollut vaikutusta suoritukseeni, mutta kun olin lähdössä Mikkelistä palomieskokeisiin Espoon Otaniemeen, satuin saamaan kyydin Mikkelin lentokentälle oopperalaulaja Martti Talvelalta. Hän oli viemässä tytärtään kentälle, ja antoi minulle kyydin lisäksi onnenpotkun koetta varten. Läpi meni!

Ambulanssi- ja sukellustoimintaa, palontutkintaa ja edustustehtäviä

Mikkelin paloasema muutti ensin vuonna 1971 Annikinkadulle, jossa tänä päivänä toimii Mikkelin VPK. Nykyisiin Mikkelin paloaseman tiloihin Jääkärinkadulle pääsimme muuttamaan kesällä 1999.

Toimin ensin ambulanssitehtävissä ja pelastussukeltajana. Meitä pelastussukeltajia ei ollut aluksi kovin montaa, mutta siitä sekin toiminta alkoi pikku hiljaa kehittymään.

Palomieskurssin lisäksi olen suorittanut monenlaisia täydennyskoulutuksia, kuten paineilmalaitehuollon ja palotarkastuksen kurssit. Palontutkinnan koulutuksiin olen osallistunut vuosittain.

Palotarkastuksia ja -tutkintaa aloin tehdä viisikymppisenä. Palontutkintakeikalle olen päässyt muutaman kerran vuodessa. Olen ollut mukana myös Trafin bussipalotyöryhmässä. "Vuoden palomies" -toimikunnassa olin 11 vuotta ja Palomiesliiton hallituksessa kymmenkunta vuotta.

Mieleen jääneitä pelastuskeikkoja

Ensimmäinen vesisukellustehtäväni jätti ikuisen muistijäljen. Pikkupoika oli hukkunut ja jouduin sukeltamaan hänet vedestä pois.

Tulipalojen sammutuskeikkoja on ollut monenlaisia. Yksi oli tässä lähistöllä sattunut omakotipalo. Talossa olikin lattiat purettu, mikä vaikeutti sammutustyötä. Meidän piti vain hyvin kapeita parruja pitkin edetä letkujen kanssa mitään eteemme näkemättä.

Mieleen on jäänyt myös Tikkalassa tapahtunut kolari, jossa henkilöauto törmäsi kuorma-auton keulaan. Koko henkilöautossa ollut perhe kuoli.

Viimeiset työvuodet kouluttajana

2010-luvun alussa siirryin ikääntymisen tuomien rajoitteiden vuoksi pois palomiehen tehtävistä toimistohommiin.

Aluksi päivystin yksikönjohtajan tuuraajana eri puolilla Etelä-Savoa. Sen jälkeen toimin operaattorina Itä-Suomen tilannekeskuksessa, kun se oli jonkin aikaa täällä Mikkelissä. Nykyisin keskus on Kuopiossa.

Niihin aikoihin ryhdyin tekemään enemmän palotarkastuksia ja palontutkintaa. Aloin myös pitämään paloturvallisuuskoulutuksia eli opastamaan ihmisiä alkusammutuksen tekemisessä ja hätäensiavun antamisessa.

Olen kiertänyt kouluttamassa etenkin kouluissa sekä entisen sairaanhoitopiirin ja nykyisen hyvinvointialueen toimipisteissä ja palvelutaloissa. Olen pitänyt alkusammutuskoulutuksia myös yleisötilaisuuksissa.

Ihmisläheistä työtä

Tämä on hyvin ihmisläheistä työtä, mikä on minusta parasta. Pelastajan tehtävissä täytyy olla myös hyvässä kunnossa, kun ei tiedä, millaiselle tehtävälle seuraavaksi joutuu. Yllätyksellisyys onkin yksi työn suola.

Myös huumorintajua ja stressinsietokykyä pitää olla, että kestää näitä työkavereita…

Perusasiat ovat pysyneet pelastusalalla samoina, mutta muutoksiakin on tullut. Tekniikka ja varusteet ovat kehittyneet paljon, mikä on parantanut merkittävästi työturvallisuutta.

Muutosta on tapahtunut siinäkin, että aiemmin palomieheksi tultiin VPK:n kautta, mutta nykyisillä palomiehillä ja -mestareilla ei aina ole sitä taustaa. Pelastusalalla on nykyisin hyvät koulutusmahdollisuudet, ja jos haluja löytyy, alalla pääsee hyvin etenemään.

Minua huolestuttaa hyvinvointialueella se, että pelastuslaitos voi jäädä pienenä toimijana ison organisaation jalkoihin.

Omasta jatkostani en tiedä muuta kuin sen, että aika tuskin käy pitkäksi eläkkeelläkään, eiköhän jälkikasvu pidä siitä huolen."