Sami Heikkinen, pelastaja
Haaveilin nuorukaisena lentopalloilijan urasta. Mutta kun ymmärsin, että taidot eivät ihan riittäneet siihen, oli tilalle mietittävä joku muu ammattivaihtoehto. Nuorena olin tosi vilkas ja levoton. Koulunkäynti ei maistunut ja koulut menivät pelleillessä aina lukiota myöten. Armeijan aikana mietin, mitä sitä tekisi elämällään. Siellä heräsi ajatus pelastajan työstä.
Työvoimatoimiston työhöntutustumisjaksolla pääsin puoleksi vuodeksi Pohjois-Savon pelastuslaitokselle työvuoron matkaan, mistä syttyi kipinä pelastusalalle. Kartutin sen jälkeen työkokemusta muilla aloilla. Olin rakennuksilla töissä, suoritin turvallisuusalan ammattitutkinnon ja työskentelin sitten vartijana.
Olin 27-vuotias, kun pääsin Pelastusopistoon. Valmistuttuani vuonna 2011 olin kesäpalomiehenä Pohjois-Savon pelastuslaitoksella. Helmikuussa 2012 pääsin pelastajaksi Etelä-Savon pelastuslaitokselle Pieksämäen paloasemalle.
Parasta 24 tunnin vuoro
Pidän pelastajan käytännönläheisestä työstä ja työajasta. 24 tunnin vuoro helpottaa perhearkea ja Kuopiosta käsin Pieksämäellä töissä käymistä. Meitä on samaan aikaan vuorossa neljä henkilöä Kuopiosta, kolme pelastajaa ja yksi ensihoitaja, joten kuljemme työmatkat kimppakyydillä.
Huono puoli pelastajan työssä on se, että juhlapyhänäkin joutuu olemaan töissä, jos se oman työvuoron kohdalle osuu. Viikonloppujakin on vähemmän vapaana. Perheen kanssa se vaatii vähän sumplimista. Jos työvuoro on osunut esimerkiksi jouluaatolle, olemme viettäneet sitä etu- tai jälkikäteen.
Tämmöistäkö on pelastajan työ?
Olin ollut vasta kuukauden päivät töissä, kun lyhyen ajan sisällä sattui kolme kuolemantapausta: hukkuminen, sairauskohtaus ja nuoren jäänti kuorma-auton alle. Silloin mietin, että tämmöistäkö tämä palomiehen työ on. Toisaalta se vahvisti nopeasti, että olen oikealla alalla: olen hyvä tässä työssä, vaikka aina emme pysty ihmishenkeä pelastamaan.
Pelastusalalla oli pitkään sotilaallistyyppinen hierarkiameininki, mutta onneksi toiminta on muuttunut ihmisläheisemmäksi ja avoimemmaksi. Porukassa me tätä työtä tehdään ja kehittämisideoita voi heitellä kuka vaan, ei tarvitse olla johtoportaassa.
Väistötiloissa, kunnes uusi asema valmistuu
Pieksämäen paloasemalla on kärsitty sisäilmaongelmista, ja odotammekin innolla uutta pelastus- ja ensihoitoasemaa, jonka pitäisi valmistua vuoden 2028 loppuun mennessä. Toistaiseksi henkilöstön sosiaali- ja nukkumistilat ovat siisteissä väistötiloissa vanhan aseman vieressä. Kalustohalli, puku- ja saunatilat ovat edelleen käytössä vanhalla asemalla.
Väistötilat ovat helpottaneet sisäilmaongelmista kärsivien elämää. Itselläni on ainainen tukkoisuus jäänyt vähemmälle.