Hyppää sisältöön

Omatoiminen varautuminen on yksittäisten kansalaisten, yritysten, organisaatioiden ja taloyhtiöiden valmistautumista erilaisia onnettomuuksia, erityistilanteita ja poikkeusoloja varten. Omatoimisen varautumisen organisaatiot toimivat viranomaisten ohjeiden mukaisesti pyrkien itsenäisesti säilyttämään toimintakyvyn ja elinolosuhteet mahdollisimman pitkään.
Suomen kansallinen riskiarvio tehdään kolmen vuoden välein. Riskiarviossa kartoitetaan erilaiset ihmisiä, ympäristöä, omaisuutta sekä kriittisiä järjestelmiä ja palveluja uhkaavat riskit, joihin viranomaisten on toiminnassaan varauduttava. 

Omatoimisella varautumisella pyritään ennaltaehkäisemään onnettomuuksia, tunnistamaan riskejä, toimimaan arkipäivän onnettomuuksissa ja sairastapauksissa itsenäisesti sekä harjaannutaan hälyttämään apua. Jokaisen tulee varautua itse erilaisiin häiriötilanteisiin, kuten sähkö- ja tietoliikennekatkoihin.

Säädökset:
Pelastuslaki (379/2011) 14§ määrittää omatoimisen varautumisen seuraavasti:
”Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan:

  1. ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä; 
  2. varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa;
  3. varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät;
  4. ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi.

Edellä 1 momentissa säädetty koskee myös muualla kuin rakennuksessa harjoitettavaa toimintaa sekä yleisötilaisuuksia.”

Pelastuslain 15§:ssä määritellään pelastussuunnitelma laadittavaksi mm. omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman sisältöä tarkennetaan lisäksi valtioneuvoston asetuksella (407/2011).

Pelastuslaki

Lisätietoja:
Valmiuspäällikkö
Ari Saarinen
[email protected]