Puomitikasauton kuljettaja
Palomies Mikael Westerlund on toiminut palomiehenä Tammisaaren palolaitoksella ja myöhemmin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella vuodesta 2000. Hän on erikoistunut palomiestyönsä lisäksi puomitikastyöskentelyyn. Tammisaaressa on ollut jo pitkään käytössä nostolava- ja myöhemmin puomitikasautoja, joten hän on halunnut erikoistua nostolaitteiden käyttöön.
Työvuorossa puomitikasautoon määrätylle palomiehelle kuuluu muutamia tärkeitä päivärutiineja normaalien työtehtävien lisäksi. Jokaisessa työvuorossa Westerlund suorittaa autolle koeajon: Auto ajetaan pihalle, pedataan (tukijalat asetetaan paikoilleen ja auto nostetaan niiden varassa ilmaan), nostetaan puomi pystyyn ja kokeillaan, että esimerkiksi turvalaitteistot (mm. turvalasku) toimivat. Lisäksi auton kalustokaapit tulee käydä läpi ja tarkistaa, että kaikki kalusto on paikoillaan ja käyttökunnossa.
Puomitikasauton kuljettajan tulee tehtävässään pitää mielessään kokonaisuus yksittäisten suoritteiden sijaan. Haastavinta ei välttämättä ole se, että ajoneuvon saa pedattua ahtaille pihoille ja ohjattua korin oikeaan paikkaan. Kuljettajan pitää jo hälytysajoa liikennevirrassa ajaessaan pohtia reittivalintoja ja turvallista ajonopeutta. Raskaan nostopuomiston takia ajoneuvon painopiste on normaalia sammutusautoa korkeammalla, ja sen kokonaismassa voi olla jopa 32 tonnia. Yleensä ajotiet käyvät kapeammiksi ja heikommin kantaviksi, mitä lähemmäs kohdetta päästään. Lisäksi ajoneuvo on osattava sijoittaa sopivaan paikkaan ahtaalla pihalla tai kadun varrella, jotta sen kanssa pääsee työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti.
Kaikissa olosuhteissa puomitikasauton käyttö ei ole mahdollista. Voimakas tuuli sekä kova pakkanen saattavat estää puomitikasauton käytön onnettomuuspaikalla.
Rankkaa työskentelyä kymmenien metrien korkeudessa
Puomitikasauton korissa on tilaa neljälle henkilölle, mutta silloin siellä ei ole enää tilaa esimerkiksi työkaluille. Parhaiten työskentely onnistuu, kun korissa on kuljettajan lisäksi yksi henkilö. Pääsääntöisesti kuljettaja vain ohjaa koria ja toinen savusukeltaja työskentelee esimerkiksi katon avauksessa tai raivaamisessa. Mikäli molemmat korissa työskentelevät henkilöt ovat myös koulutettuja puomitikaskuljettajia, voidaan rooleja vaihtaa työskentelyn lomassa.
Pääsääntöisesti kuljettaja ohjaa puomia ja koria ylhäällä korissa, mutta mikäli esimerkiksi voimakkaassa tulipalossa tarvitaan ainoastaan vettä korin vesitykistä, voi koria ohjata myös alhaalta maatasolta; molemmissa paikoissa on samanlaiset ohjauspaneelit. Myös korissa työskentelevien työturvallisuus on tärkeää: Jokaisella pitää olla putoamissuojaimet, eli valjaat kiinnitettyinä sekä kypärät päässä.
Kokemus tuo osaamista ja varmuutta
Puomitikaskuljettajana haastavinta ovat Mikael Westerlundin mielestä ylipäänsä työskentely korkeissa paikoissa. Hän toivoisi edelleen pääsevänsä harjoittelemaan lisää, koska vain käytännön tilanteiden kautta kuljettaja oppii arvioimaan; mihin ajoneuvo esimerkiksi olisi sijoitettava, jotta korin kanssa pääsee tarvittaviin paikkoihin. Jos katolla huomaa, että paikka onkin väärä eikä ulottuvuus riitä, voi olla myöhäistä lähteä siirtämään autoa. Auton siirtoon menee helposti jopa parikymmentä minuuttia.
Omalla erikoistumisalallaan Tammisaaressa Westerlund näkee huonona sen, että hän ei pääse käyttämään puomitikasautoa riittävän usein osaamisen kartuttamiseksi ja rutiinin ylläpitämiseksi. Pelastuslaitoksen läntisellä alueella puomitikasautoa ei lasketa osaksi minimivahvuutta, vaan puomitikasauto miehitetään vain, mikäli työvuoron vahvuutta on yli minimin.
Toisaalta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksessa henkilökunta pääsee siirtymään talon sisällä asemalta toiselle. Esimerkiksi puomitikaskokemusta voi käydä hakemassa pelastuslaitoksen muilta paloasemilta, joissa on puomitikasyksikkö. Toki jokaiseen ajoneuvoon kuuluu oma laitekohtainen perehdyttäminen ennen käyttöä.
Mikael Westerlund haluaa muistuttaa alueen asukkaita siitä, että kiinteistöjen pelastustiet ja ajotiet on pidettävä auki ja kulkukelpoisina eikä autoja saa pysäköidä minne tahansa. Näillä ohjeilla myös hänen työnsä helpottuu, kun pelastuslaitoksen apua tarvitaan nopeasti.
Monikäyttöinen työväline
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on käytössään viisi puomitikasautoa. Espoossa keskuspaloasemalla ja Espoonlahden paloasemalla sekä Lohjan paloasemalla puomitikasautot ovat joka päivä välittömästi hälytettävissä. Raaseporissa Tammisaaren paloasemalla sekä Hangon paloasemalla puomitikasautot ovat miehitettyinä työvuorovahvuuksien niin salliessa.
Puomitikasautoa voidaan pelastustoimen tehtävissä käyttää esimerkiksi
- myrskypuiden kaatoon ja raivaukseen
- vesikaton avaamiseen rakennuspalotilanteessa
- ihmisten pelastamiseen mm. parvekkeelta, katoilta
- vesisukelluksessa sukeltajan työtasona ja sukellusalueen valaisemiseen satamalaiturissa.
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen puomitikasautojen enimmäiskorkeudet ovat ajoneuvosta riippuen noin 30–40 metriä.
Puomitikasauton käyttö vaatii erikoiskoulutusta
Puomitikasauton käyttöön ei kouluteta palomiehen perusopinnoissa, vaan kuljettajaksi haluavan tulee hakeutua pelastuslaitoksen sisäisesti järjestämään koulutukseen. Ennen koulutukseen hakeutumista tulee olla riittävästi (vähintään 3–4 vuotta) työkokemusta palomiehenä ja omaehtoinen kiinnostus aiheen opiskeluun. Kurssilla opiskellaan runsaasti ajoneuvon sijoittamista ja käyttöönottoa erilaisissa kohteissa. Ennen kuljettajaksi hyväksymistä perehdytään vielä puolen vuoden ajan laitteen käyttöön työvuorossa, jotta itsenäinen työskentely hälytystehtävillä olisi varmasti sujuvaa ja turvallista. Jatkossa taitoja pidetään yllä jatkuvalla harjoittelulla ja puomitikasautojen kuljettajilla onkin tietty määrä pakollisia harjoitteita vuosittain.
