Tietoa meistä

Juvalla toimii varsin virkeä sopimuspalokunta. Meillä on jäseniä 23, joista naisia on viisi. Paloasemaltamme käsin toimii myös Essoten vakinainen ensihoitoyksikkö.

Nuoriso-osastollamme on viisi jäsentä ja kolme vetäjää. Korona-aika karsi osallistujia, mutta toiminta vilkastunee taas jatkossa.

Hoidamme noin 200 hälytystehtävää vuosittain. Yleisimpiä tehtäviä ovat liikenneonnettomuudet, autopalot ja muut pienemmät palot sekä eläinpelastustehtävät. Rakennuspaloja on onneksi melko vähän. Kesäisin meitä työllistävät maastopalot.

Meillä on parempi tilanne kuin monella muulla sopimuspalokunnalla jäsenten määrässä ja ikärakenteessa. Suurin osa sopimuspalokuntalaisista on 20–40 vuoden ikähaarukassa. 

Uusiakin jäseniä toki otetaan mukaan. Päiväajan hälytykset ovat haasteellisimpia. Olemme onneksi saaneet mukaan sellaisiakin jäseniä, jotka tekevät vuorotyötä ja pääsevät hälytystehtäville myös päivällä.

Sopimuspalokuntamme toiminnasta voit kysyä lisää paloaseman vastuuhenkilöltä, palomestari Asko Valtoselta, puh. 044 794 3633.

Viikkoharjoituksemme ovat maanantai-iltaisin klo 18–20. Kesä-heinäkuussa ja joulun seutuun pidämme harjoituksista taukoa. 

Tutustu meihin: esittelyssä Johanna Paasivuori

Kiinnostukseni sopimuspalokuntatoimintaan heräsi yläasteella, kun luokkakaverini kertoivat nuoriso-osastolla tekemistään harjoituksista, ja tykkäsin myös NouHätä! -tapahtumasta 8. luokalla. 17-vuotiaana kävelin aseman ovesta sisään ja kerroin haluavani liittyä palokuntaan. Pääsin heti miehistön viikkoharjoituksiin ja samana vuonna sammutustyön kurssille Joroisiin.

Olen ollut mukana toiminnassa jo kahdeksan vuotta. Lasten syntymät aiheuttivat siinä välissä muutaman vuoden tauon. Kävin kuitenkin myös sinä aikana harvakseltaan harjoituksissa.

Olen käynyt sammutustyön peruskurssin sekä ensiavun, ensivastetoiminnan ja tieliikennepelastuksen kurssit. Haluaisin osallistua myös pintapelastus- ja savusukelluskursseille. Tarkoituksenani on hankkia myös C-kortti, jotta pääsen ajamaan isompaakin kalustoa.

Aion hakea Pelastusopistoon. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon tykkään pelastustoiminnasta. 

Ensimmäinen hälytyskeikkani oli automaattinen ilmoituslaitehälytys, jolla minun ei tarvinnut tehdä mitään. Seuraava keikka, jonka muistan hyvin, oli kolari, jossa oli kavereitani mukana. Myös ensimmäiset elvytykset ovat jääneet mieleen. Eläinpelastustehtäviä on toistaiseksi sattunut omalle kohdalleni harvoin, mutta ne ovat olleet todella opettavaisia. Olen saanut olla kahdella tehtävällä myös "yksikönjohtajana". Pidän tärkeinä kaikkia tehtäviä.

Parasta tässä hommassa on hälytystehtäville lähteminen.

On hyvällä tavalla jännittävää, kun ei tiedä, milloin keikka tulee. Pidän tämän harrastuksen – joka jossain kohtaa toivottavasti muuttuu työksi – sekä henkisestä että fyysisestä kuormittavuudesta, mutta tärkeintä totta kai on päästä auttamaan muita ihmisiä. 

Olen ammatiltani lähihoitaja, mutta olen nyt ollut kotona lasten kanssa. Olen päässyt hyvin hälytyksille mukaan, jos mieheni voi hoitaa sillä aikaa lapsia. Joskus käy niin, että mieheni tullessa töistä lähden heti keikalle. Lähden tehtäville yölläkin, vaikka univelkaa kertyykin. Mieheni on välillä huolissaan jaksamisestani, mutta hän tukee minua, koska tietää, kuinka tärkeää tämä pelastustoiminta minulle on.