Liu'u läpi vuosien – kuvia ja tarinoita pelastuslaitoksen historiasta
Turun keskuspaloaseman historiaa on tallennettu vuosien saatossa varsin kiitettävästi. Ohessa muutama nosto historiasta verrattuna nykypäivään. Uudet kuvat on otettu vuonna 2019.
Ennen vs. nyt: autojen huolto
Turun keskuspaloasemalle hankittiin ensimmäinen auto vuonna 1915. Neckarsulmer-merkkiseen autoon asennettiin palokunnan verstaassa muun muassa letkurulla ja jatkettavat tikapuut.
Seuraavat autohankinnat asemalle tehtiin vuosina 1917 ja 1921. Vuoteen 1930 mennessä hevosista oli luovuttu kokonaan ja autojen määrä oli kasvanut jo yhdeksään.
Aseman tontille rakennettiin paja, jossa autoja voitiin huoltaa ja korjata. Sittemmin samaa pajaa käytettiin myös muutostöiden tekemiseen ja autojen kalustamiseen.
Entisaikaan autot jopa maalattiin itse. Nykyään pelastuslaitoksen autot kalustetaan pääsääntöisesti jo tehtaalla. Joitakin muutostöitä voidaan kuitenkin tehdä yhä myös omalla verstaalla.
Autojen pesu on kuljettajien omalla vastuulla.
Tiesitkö? Pelastuslaitoksella on tapana, että auto ajetaan aina perä edellä parkkiin. Näin auto on heti lähtövalmiudessa hälytyksen tullessa.
Ennen vs. nyt: palotarkastus
Palomiehen työ on jokaiselle tuttua, mutta palotarkastajan toimi saattaa olla asiaan perehtymättömälle kansalaiselle hieman tuntemattomampi toimenkuva.
Palotarkastaja, eli ennaltaehkäisevää palotarkastus- ja riskienhallintatyötä tekevä pelastusviranomainen, valvoo kiinteistön omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan yleisiä velvollisuuksia palo- ja onnettomuusturvallisuuden saralla. Nämä voivat olla esimerkiksi poistumisteihin, alkusammutuskalustoon, pelastussuunnitelmaan, paloilmoittimiin tai vaikka palokuorman määrään liittyviä asioita.
Nykyisin lempeä ja ystävällinen palotarkastaja toimii yksin, matkustaa autolla ja hoitelee pöytäkirjansa sähköisesti tietokoneella. Ennen palotarkastajaa saatettiin kuitenkin pitää jopa pelottavana virkamiehenä, jonka saapumista omalle kiinteistölle odotettiin vapisten hattu kourassa, snapsilasit kiinteistön juhlasalissa valmiina odottelemassa. Valvontakäynneillä oli mukana usein myös muurari, piirinnuohoojamestari, palomiehiä ja kiinteistön edustaja.
Ohessa nähdään valokuva Turun Portsan kaupunginosasta 1930-luvulta, jossa palomestari apureineen valmistautuu seuraavan kohteensa tarkastamiseen. Ensimmäinen palotarkastajan nimikkeellä toiminut henkilö tuli Turkuun vuonna 1970. Aiemmin valvontakäynneillä esimiehenä toimi palomestari ja tämän tunnisti keskivartalon yli menevästä komentovyöstä, ns. rähinäremmistä.
Verrokkikuvassa nähdään palotarkastajat Jarkko Jääskeläinen ja Eemu Hyvönen, samaisessa Turun Portsan kaupunginosassa, kesällä 2019 otetussa kuvassa.
Tiesitkö? Muurari on ollut aiemmin tärkeässä roolissa palotarkastuksen tekemisessä.
Ennen vs. nyt: ruokailu
Palokunnan työhön on luonteenomaisesti kuulunut pitkät yhtäjaksoiset työvuorot ja ”asuminen” työpaikalla. Työn luonne on edellyttänyt ruokailun järjestämistä työpaikalle.
Vielä 1910-luvun alkupuolella palomiehet valmistivat ruokansa itse, ja ruoan hankkimista varten palomiehet saivat kahden tunnin loman, jota kutsuttiin ”pilttilomaksi”. Palolaitoksen ruokalan toiminta vakiintui ilmeisesti vuoden 1917 aikana. Samaisena vuonna kaupunginvaltuusto osoitti palokunnan ruokalatoimintaan määrärahan ruokalanpidon menojen kattamiseen.
Ruokalatoiminnan hoitaminen ei ole ollut aina helppoa, vaikka sopivia emäntiä aina työvoimaksi saatiinkin ja palomiehet hoitivat osuutensa aputyövoimana. Miehistö kutsui kaikkia emäntiä nimellä ”Manta”. Myöhemmin keittiöapulainen oli palomiesten palkkaama ja emännän palkan maksoi kaupunki.
Ruoasta valittava saattoi menettää työnsä
Ruokalan emäntä oli palopäällikön jälkeen toiseksi suurin vallankäyttäjä. Jos valitti ruoasta, sai lähtöpassit. Valituksia tulikin melko usein, sillä kun maksu pyrittiin pitämään mahdollisimman alhaisena, ruoan hinta-laatusuhde ei miehistöä aina miellyttänyt. Ylimääräisen palomiehen palkka oli 1930-luvun puolivälissä 900 markkaa, josta perittiin asunnon vuokraa 125 markkaa ja ruokailusta 10 markkaa päivässä, söit tai et. Vapaapäivinä miehet eivät yleensä paloasemalla syöneet, mutta siitäkin perittiin maksu. Myöhemmin ruokailun osalta päädyttiin todellisiin kustannuksiin ja kukin maksoi kuukausittain vain siitä, mistä söi.
Aikalaiskertomuksen mukaan ruoka vielä 1930-luvullakin huonoa. Kalaa tarjottiin paljon, mutta sekin oli heikkotasoista. Sanottiin, että kalakauppiaat toivat torilta kalaa, jota ei enää voinut myydä ja joka oli joskus jopa ”käymistilassa”.
Ruokalan toimintaa pyrittiin kehittämään 1940-luvulla esittämällä emännän työsuhteen perustamista ja toiminnan siirtämistä palokunnalle. Emännöitsijä mainitaan palokunnan omaan henkilöstöön kuuluvana ensimmäisen kerran vuonna 1944. Sittemmin toimintaa kehitettiin osuuskuntaruokalan muodossa ja ruokala toimikin osuuskuntamuotoisena 1990-luvulle saakka niin, että keittiöhenkilöstö on ollut palokunnan palkkaamaa ja materiaalit on hankittu ruokalan tuotoilla.
Lähteet: Palovartijasta pelastajaksi –Turun Palolaitos 125 vuotta 1869–1994. (1995)
Kirj. Grönros Jarmo, Kostet Juhani, Laaksonen Tapio, Laaksonen Tarja-Tuulikki.
Sotilaallista kuria, vapaa-ajan harrastuksia ja rauhallista perhe-elämää. Turun keskuspaloasema 100 vuotta. (2016)
Kirj. Kostet Juhani.
Ennen vs. nyt: tauolla
Palomies on työssään jatkuvasti hälytysvalmiudessa, mutta tehtävien ja harjoittelun välistä löytyy aikaa myös erilaisille harrastuksille. Yksi vanhimmista ajanviettotavoista Turun keskuspaloasemalla on biljardin pelaaminen. Aseman miehistöhuoneesta löytyvä pelipöytä on peruja lähes sadan vuoden takaa.
Biljardipöytä saatiin asemalle lahjoituksena palopäällikkö Karl August Arellin virkakauden aikana, joka kesti vuodesta 1917 vuoteen 1940. Tuohon aikaan palomiehet asuivat asemalla. Siksi vapaa-aikaa vietettiin aseman tiloissa ja siellä piti olla viihdykettä. Asemalla asui myös henkilökunnan perheitä, ja talon pikkupojat seurasivatkin kiinnostuneina vierestä palomiesten biljardinpeluuta.
Pöytä oli niin suosittu, että sen vihreä verka kului puhki. Arellin seuraaja Ilmari Juvakoski antoi luvan uusia pöydän verkakankaan ja korjata pöydän puuosat.
Tuohon aikaan ei pelattu niinkään nykymuotoista biljardia, vaan keila- ja kaisa-nimisiä biljardin kaltaisia pelejä. Peleissä oli myös panoksia. Biljardityyppisten pelien lisäksi palomiehet pelasivat mielellään shakkia ja korttipelejä.
Biljardipöytää on ajan mittaan kunnostettu, ja se on yhä käytettävissä. Nykypäivänä palomiehet eivät kuitenkaan enää pelaa biljardia juurikaan vaan vapaat hetket työn lomassa vietetään mieluummin esimerkiksi kuntoilun merkeissä.
Tiesitkö? Biljardin pelaaminen oli kielletty myöhään illalla, koska pallojen kolina häiritsi asemalla asuvien palomiesten unta.
Ennen vs. nyt: urheilu
Palomiehen työ vaatii jatkuvaa fyysisen kunnon ylläpitämistä. Urheilu ja voimistelu ovatkin olleet osa palomiesten harjoitusohjelmaa jo 1920-luvulta alkaen, ja esimerkiksi Turun keskuspaloasemalle rakennettiin oma voimistelusali jo vuonna 1916.
Sota-aikana ykköspeliksi nousi koripallo, johon voimistelusali tarjosi erinomaiset tilat. Toinen tärkeä pallopeli oli lentopallo, jota pelattiin sekä sisällä että ulkona. Keskusaseman etupihalla pelattiin pesäpalloa ja nelimaalia.
1950- ja 60-luvuilla palomiehille järjestettiin ohjattua iltavoimistelua useita kertoja viikossa. Osa palomiehistä osallistui voimisteluryhmään vapaa-ajallaan ja jotkut kiinnostuivat jopa kilpavoimistelusta. Moni palokuntalainen on vuosien varrella noussut eri lajeissa suomalaisen urheilun huipulle asti.
Liikunta on yhä tänäkin päivänä lakisääteinen osa palomiehen työtä, ja sille varataan oma aikansa työvuorosuunnittelussa. Turun keskuspaloaseman voimisteluhallissa pelataan nykyään enimmäkseen salibandya, mutta myös kuntosalit ovat kovassa käytössä. Urheilua harrastetaan usein yhdessä.
Palomiesten on läpäistävä vuosittainen kuntotesti säilyttääkseen savusukelluskelpoisuutensa. Testissä mitataan lihas- ja kestävyyskuntoa.
Tiesitkö? Monissa eri lajeissa kisataan palomiesten suomenmestaruudesta. Joka toinen vuosi järjestetään myös World Police and Fire Games, johon voivat osallistua palomiehet, poliisit, vanginvartijat ja tullimiehet kaikista maailman maista.
