Sisäministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedottavat
Ikäihmisten kaltoinkohtelu jää usein tunnistamatta – hajanaista viranomaisyhteistyötä on tiivistettävä

Suomen palvelujärjestelmässä ei systemaattisesti tunnisteta ja puututa ikääntyneiden kokemaan väkivaltaan ja kaltoinkohteluun, ilmenee tuoreen Vanhuspalvelujen tila -seurannan kuntakyselyn tuloksista.

Viranomaisyhteistyö kaltoinkohteluun puuttumiseksi vaihtelee alueittain ja on usein hajanaista, joskus jopa olematonta. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa viranomaisten yhteistyö toteutuu heikosti terveyskeskuspäivystysten ja muiden tahojen välillä, toisaalta Itä-Suomessa sosiaalipäivystys tekee hyvin systemaattista yhteistyötä eri suuntiin.

"Ikääntyneiden kaltoinkohtelu jää usein piiloon ulkopuolisilta ja on siten luultua yleisempää. Kaltoinkohtelun tunnistamiseksi on välineitä kuten ikääntyneen huoli-ilmoitus, jota pitäisi käyttää tehokkaammin. Vaikka Suomessa ei ole vielä kansallista toimintamallia, sosiaalihuolto- ja vanhuspalvelulaki velvoittavat ikääntyneiden turvaamisen", sanoo johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma THL:stä.

Ikääntyneen huoli-ilmoitus avuksi kaltoinkohtelun tunnistamisessa

Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että ikääntynyt saa tarvitsemansa huolenpidon silloinkin, kun hän ei itse osaa tai ymmärrä sitä pyytää. Huoli-ilmoitus toimii myös välineenä ikääntyneen palvelutarpeen tunnistamisessa. Huoli-ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle.

Suurimmassa osassa maata ikääntyneistä tehdyt huoli-ilmoitukset tilastoidaan, mutta asiassa on huomattavia alueellisia eroja. Huoli-ilmoitusten syy, kuten kaltoinkohtelu, tilastoidaan koko maassa ainoastaan 39 prosentilla alueista. Parhaiten iäkkään kaltoinkohtelusta tulleet huoli-ilmoitukset tilastoidaan Lapin ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueilla, huonoin tilastointitilanne on Etelä-Suomessa.

Huoli-ilmoituksissa korostuvat arjessa pärjääminen, asumisolosuhteet ja terveydentila, mutta niiden aiheina ovat myös toimintakyky, muistisairaudet, päihteet, yleinen palvelujen tarve, kaltoinkohtelu, taloudelliset ongelmat, yksinäisyys sekä mielenterveys. Huoli-ilmoitusten ja kaltoinkohtelun vaihteleva tilastointi näyttäytyy viranomaisyhteistyön ja palvelujärjestelmän suurena puutteena.

Ikääntyneiden oikeus turvalliseen elämään ei toteudu

Vanhuspalvelujen tila -kyselyn aineistoissa korostui systemaattisen yhteistyön vähäisyys ja erot huoli-ilmoitusten ja kaltoinkohtelun tilastoinnissa. Vanhuspalvelujen tila -aineiston lisäksi tutkimukseen on analysoitu COVID-19 -tilannekuvaraportteja, joista nousivat esiin kotona elämiseen liittyvät vaikeudet, yksinäisyys ja huoli vanhuspalvelujen henkilöstön riittävyydestä sekä jaksamisesta.

Molempien aineistojen perusteella voidaan todeta, että ikääntyneiden oikeus turvalliseen elämään ei kaikilta osin toteudu. Tämän vuoksi viranomaisyhteistyötä ja palvelujärjestelmän yhteistyötä on tarpeen tiivistää sekä luoda systemaattinen, selkeä toimintatapa kaltoinkohtelun tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Vanhuspalvelujen tila -seurannan kuntakyselyyn sekä COVID-19-tilannekuvaraportteihin, joita kunnat ovat toimittaneet aluehallintovirastoille. Vanhuspalveluiden tila seurannan kuntakyselyyn sisällytettiin iäkkäiden kaltoinkohteluun liittyvät kysymykset sisäministeriön toimeksiannosta.

Kysely on osa Turvallinen elämä ikääntyneille toimintaohjelman (2018) toimeenpanoa sekä sisäministeriön tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Tiedot kerättiin keväällä 2020 ja molemmista aineistoista saadaan tietoa ikääntyneiden elämästä ja palvelujärjestelmän toiminnasta koronaepidemian aikana.

Lisätietoja:
Minna-Liisa Luoma
johtava asiantuntija, PsT, dosentti, THL, p. 0295 247 260, etunimi.sukunimi@thl.fi