Sari Rautiala on Vuoden palomies

Vantaankosken paloasemalla työskentelevä palomies Sari Rautiala on valittu vuoden 2023 Vuoden palomieheksi. Sari on tunnustuksesta iloisen yllättynyt ja kokee, että hän on pystynyt tuomaan pelastusalaa esille positiiviseen sävyyn.

Perusteina Rautialan valinnalle Vuoden Palomieheksi mainitaan pitkäjänteinen ja päivittäinen pelastajan työ sekä hyvä asenne. Lisäksi hän on tuonut pelastusalalle ja tasa-arvolle myönteistä näkyvyyttä sekä arvonantoa valtakunnallisesti.
”Tällainen tunnustus tuntuu järjettömän hienolta. Olin aivan puulla päähän lyöty, kun asiasta kerrottiin, että olenko minä ansainnut tällaisen.”

Tunnustus jaetaan joka vuosi ja sen tarkoituksena on alan ja palomiestyön tunnetuksi tekeminen ja myönteisen julkisuuden lisääminen.
”Tuli hyvä mieli, kun mietin asiaa siltä kantilta, että ehdottaneiden mielestä olen voinut tuoda jotakin tälle alalle. Olen todella kiitollinen tästä kunniasta.”

Valinnan Vuoden palomieheksi tekee vuosittain toimikunta, johon kuuluu edustaja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä (SPEK), Suomen Palopäällystöliitosta (SPPL), Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta (JHL), Suomen Pelastusalan Ammattilaisten Liitosta (SPAL) ja Suomen Sopimuspalokuntien Liitosta (SSPL).

Ennakkoluuloista huolimatta kouluun ja töihin

Pelastusala ei ollut Sarille ykkösvaihtoehto. Ensin mielessä kävi muun muassa poliisiopinnot. 
”Silmien huono näkö esti hakemisen, joten jouduin miettimään muita vaihtoehtoja. Pelastusala tuli mieleen sattumalta.”

Sari Rautiala juuri palomiesopinnot aloittaneena Valtion pelastuskoululla (nykyinen Pelastusopisto) vuonna 1994.

Mielenkiintoiselta vaikuttanut ala veti puoleensa ja Sari laittoi hakemuksen sisään. Hakuprosessi ei sujunut ilman Valtion pelastuskoulun (nykyisen Pelastusopiston) henkilökunnan ihmettelyä, sillä olihan tilanne aivan uusi, kun ensimmäinen nainen oli pääsemässä palomiehen opintoihin. 
Kouluaikana ennakkoluulot hälvenivät hieman ja Sari valmistui palomieheksi vuonna 1995. Edessä oli muutto Etelä-Suomeen ja työpaikka Vantaan pelastuslaitoksen (nykyinen Keski-Uudenmaan pelastuslaitos) Hiekkaharjun asemalla.

Työn mielekkyys ja työkaverit viihtyvyyden takana

Palomiehen työ on ollut juuri sitä, mitä Sari ajatteli ja lähti Valtion pelastuskouluun (nykyinen Pelastusopisto) mennessään hakemaan.
”Työ on todella mielenkiintoinen ja vaihteleva. Jokainen työvuoro on aina erilainen.”
Myös työajan Sari listaa isoksi tekijäksi alalla viihtyvyyteen. Palomiehet työskentelevät 24 tunnin vuoroissa aina neljän vuorokauden välein.

Nyt työuraa on takana jo lähes 30 vuotta ja työpaikka on ja pysyy.
”Työvuorolla ja työkavereilla on viihtyvyyteen hirveän suuri merkitys.”
Työ on samanlaista kaikkialla, mutta työkavereista muodostunut tiivis yhteisö pitää Sarin paikoillaan, vaikka pelastajapulan takia työpaikka löytyisi mistä tahansa Suomesta.

Työuralla etenemistä Sari on miettinyt monet kerrat, mutta hän ei näe itseään paloesimiehenä, eikä palomestarina, jotka ovat luonnolliset etenemisväylät alalla.
”Tykkään tässä palomiehen työssä siitä, että tässä pääsee lähimmäksi ihmistä, kun häntä autetaan.”

Työyhteisössä Sari onkin pidetty työkaveri. Kollegat luonnehtivat Saria huipputyypiksi, ammattitaitoiseksi ja sitkeäksi.
”Sabe on kellaripalomiesnainen, jonka kestävyys on parempi kuin usealla palomiehellä”, toteaa eräs työkaveri.
(Toim. huom. Kellaripalomiehellä tarkoitetaan leikkisästi pienikokoista palomiestä, joka mahtuu ahtaisiin paikkoihin.)

Uhkatilanteiden synkät pilvet

Pelastusala on muuttunut vuosien saatossa niin parempaan, kuin huonompaankin suuntaan. 
”Työ helpottuu, kun tekniikka ja varusteet kehittyvät, mutta maailma menee koko ajan hullummaksi.”

Erilaiset uhkatilanteet pelastustoimen henkilöstöä kohtaan eivät olleet Sarin mielessä vielä valmistumisen aikaan, mutta nyt tilanne on toisin.
”Naapurimaassa Ruotsissa palopuoli joutuu menemään usein keikoille poliisin kanssa. Meitä kohtaan uhka alkaa olemaan käsin kosketeltavaa.”

Ensihoidossa tilanne on vielä vakavampi. Uhka- ja vaaratilanteita kohdataan jo liki päivittäin ja auttajia kohtaan on yhä useammin väkivaltaa.
”Olen itsekin kohdannut väkivaltaa työssäni ja joudumme varautumaan, että ihminen käy päälle, vaikka me yrittäisimme auttaa.”

Hyvät hetket kumoavat alan ikävät puolet

Palomiehen työssä kohtaa ikäviä asioita, mutta upeita hetkiä on paljon enemmän. 
”Parhaat hetket ovat niitä, kun pystymme konkreettisesti auttamaan ihmistä ja näemme sen helpotuksen, että tilanne hoitui kuitenkin.”

Tilanne, oli se sitten suuri tai pieni, on mahdollisesti ihmisen ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kohtaaminen pelastuslaitoksen kanssa. Siksi jokaisella kohtaamisella on merkitystä. 
”Lapsen auttaminen jää usein mieleen ja välillä pienissä tilanteissa jopa vähän nauretaan yhdessä autettavan kanssa, että kuinkas kävikään.”

Kännykkä ja kiire – ihmisen perisynnit?

Yhteiskunnan muutos näkyy myös palomiehen arjessa. Sari summaa aikakauden ongelmiksi esimerkiksi uusavuttomuuden ja välinpitämättömyyden.
”Ihmiset alkavat olemaan osittain aika avuttomia. Apua soitetaan tilanteissa, joista voisi selviytyä itse ihan hyvin.”

Liikenteessä välinpitämättömyys näkyy esimerkiksi suoranaisina heitteillejättöinä.
”Henkilö saattaa soittaa apua ajaessaan mahdollisen kolaripaikan ohi, mutta ei vaivaudu pysähtymään ja tarkistamaan tarvitseeko joku apua välittömästi.”

Sarin mukaan tämä voi johtaa myös siihen, että mitään onnettomuustilannetta ei ole ja pelastuslaitos hälytetään paikalle turhaan. Pahinta on kuitenkin se, jos onnettomuuden uhrin ensiavun saanti viivästyy. ”Kännykkä ja kiire”, Sari tiivistää syitä.

Työn vastapainona liikunta ja maisemanvaihdos

Sari asuu Lohjalla, joten työpäivän ympäristö jää työpäiviin. Maisemanvaihdos vuoron jälkeen auttaa jaksamaan.
”En ainakaan muista, että olisin tuonut töitä kovin usein kotiin.”

Sarin puoliso on pelastusalalla, joten erityisen raskaiden tai onnistuneiden keikkojen läpikäynti onnistuu kotona, sillä ymmärrystä työn luonteelle riittää.
”Myös liikuntaharrastus toimii hyvänä vastapainona työlle.”

Kuntotestit ovat vaativat, vaan ei mahdottomat

Millaista on olla naisena pelastusalalla? Sitä on Sarilta kysytty hyvin monta kertaa, eikä vastaus ole muuttunut. Tämä on työ siinä missä muutkin, eikä siinä katsota sukupuolta. Naisia on silti palomiehinä vain vajaa kymmenen.
”Kuntotestit hidastavat naisten tuloa alalle, mutta testit ovat hyvästä syystä. Palomiehen täytyy olla myös fyysisesti hyvässä kunnossa.”

Kuntotestit ovat samat sukupuolesta riippumatta, mutta Sarin mukaan on fyysinen fakta, että nainen joutuu eri tavalla valmistautumaan testeihin. Silti hän kannustaa naisia hakemaan, mikäli ala yhtään kiinnostaa. Työ ei ole jatkuvasti fyysisesti raskasta, mutta pahimmillaan se on erittäin rankkaa.
”Missään nimessä kuntotestit eivät ole mahdottomat”.

Tänä päivänä useat naiset treenaavat paljon ja kovaa. Fyysisesti potentiaalisia hakijoita olisi, mutta Sari nostaa esille alan yleisen veto- ja pitovoiman. Palomiehen palkkaa pidetään työhön suhteutettuna pienenä ja eläkeikää korkeana.
”En itsekään tule olemaan samassa kunnossa eläkeikään asti, niin kyllä se tulevaisuus mietityttää.”

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos onnittelee Saria Vuoden palomies -tunnustuksesta. Kiitos esimerkillisestä työpanoksestasi ja ammattitaitoisesta työotteestasi sekä työstäsi alan tasa-arvon eteen.

Lue SPEK:in uutinen Vuoden palomiehen valinnasta.

Kuva: Arto Soini