Pelastajan on pidettävä huolta itsestään voidakseen auttaa muita

Pelastajan ammatissa ei vaadita supervoimia, vaan hyvää fyysistä toimintakykyä. Pelastajien kunnossa pysymistä seurataan ja tuetaan koko työuran ajan. Toimintakyvyn ylläpidon merkitys korostuu ikääntymisen myötä.

”Pelastajaksi päästäkseen ei tarvitse olla mikään hirmu punttituloksen tekijä tai maratoonari, vaan hyvä peruskunto riittää. Me olemme tavallista porukkaa, joka tykkää liikkua”, palomies Juuso Siitari kannustaa alaa harkitsevia.

Toimintakyvyn arviointia tehdään pelastustoimessa FireFit-menetelmällä. Arviointiin kuuluvat hapenottokykyä ja lihaskuntoa testaavat osiot, joista muodostuu pelastajan fyysistä toimintakykyä ja pelastustoimikelpoisuutta arvioiva FireFit-indeksi. 

”Meillä Etelä-Savon pelastuslaitoksella testataan kaikki vaativiin tehtäviin osallistuvat vuosittain. Koska olemme varsin pieni pelastuslaitos, kaikkien operatiivisille tehtäville osallistuvien on saavutettava FireFit-indeksin toimintakykyluokka 1. Yhteensä luokkia on neljä, joista ykkönen on vaativin ja nelonen vähiten vaativin”, kertoo pelastuslaitoksella työhyvinvointikoordinaattorina toimiva Jari Kuusisto.

Savusukellusrata eli niin sanottu Oulun testi tehdään kuntotestin lisäksi vuotuisena harjoituksena. Aiemmin Oulun testi toimi myös kuntotestinä.

Pelastusopistoon pääsyn jälkeen kuntotestit kevenevät

”Kaikki Etelä-Savon pelastajat ovat ainakin toistaiseksi suorittaneet vuosittaisen kuntotestin hyväksytysti. Kun ikää karttuu, suoritus muuttuu rankemmaksi. Yli 50-vuotias joutuu muokkaamaan harjoitusohjelmaa ja elintapojaankin saavuttaakseen vaaditun, omaa ikätasoaan nuorempien tuloksen testeistä”, Kuusisto sanoo. Hän kehottaa varttuneempia palomiehiä kokonaisvaltaiseen nivelystävälliseen harjoitteluun ja elämäntapaan.

FireFitin antamassa palautteessa käytetään apuna aiempien testitulosten viitearvoaineistoa. Tuorein aineisto koostuu lähes 10 000 pelastajan testituloksista, jotka on jaettu viiteen eri ikäluokkaan. FireFit-menetelmää hallinnoiva Työterveyslaitos on laatinut omat viitearvot päätoimisille ja sopimuspalokuntien henkilöstölle, yli 60-vuotiaille ja naisille. Viitearvoja käytetään ensisijaisesti motivoimaan omatoimiseen fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen.

”Pelastusopistoon pääsyyn vaaditaan kuntourheilijamaiset fyysiset ominaisuudet, jotta testit pääsee hyväksytysti läpi. Nämä pelastajan kuntoa ylläpitävät testit ovat niitä kevyemmät”, Kuusisto huomauttaa.

Kuusiston mukaan Pelastusopiston tiukat kuntotestivaatimukset karsivat varsinkin naisia pois alalta. Vaatimuksien keventämisestä on kyllä keskusteltu, mutta toistaiseksi niitä ei olla muuttamassa.

Pelastajat ovat muita suomalaisia paremmassa kunnossa 

Etelä-Savon pelastajat ovat suomalaisiin miehiin verrattuna keskivertoa paremmassa kunnossa erityisesti hapenottokyvyllä mitattuna. Runsas istuminen, liikkumattomuus ja ylipaino ovat suomalaisten ongelmana.

"Korkea ammattiylpeys motivoi pelastajia pitämään itsensä kunnossa. He suosivat myös terveellistä ruokavaliota ja mahdollinen vapaa-ajalla tapahtuva päihteiden käyttökin on jatkuvasti vähentynyt”, Kuusisto arvioi.

Kuusiston mukaan on tärkeää motivoida pelastajia huolehtimaan itsestään eri tavoin koko heidän työuransa ajan. Testit ovat tässä yksi keino.

”Testit ovat tuntuneet minusta helpoilta, mutta toki olen vielä nuori. Vanhemmiten ne varmasti tiukkenevat. Työtehtävillä kunto on riittänyt hyvin, joten uskon, että testit vastaavat hyvin työn vaatimuksia”, Siitari pohtii.

Pelastajan kuntotestin vaatimukset

Lihaskuntotestin vähimmäisvaatimukset:
•    käsinkohonta eli leuanveto: 5 puhdasta yhtäjaksoista suoritusta (FF-indeksi 3)
•    istumaannousu: 29 suoritusta minuutissa
•    kyykky: 18 suoritusta minuutissa 45 kilon painoilla
•    penkkipunnerrus: 18 suoritusta minuutissa 45 kilon painoilla