MAASTOPALOPÄIVÄKIRJA 4/4: ”Tärkeimpänä tavoitteena on tulla ehjänä kotiin”

Kymenlaakson pelastuslaitoksen asemamestari Toni Salmi osallistuu valmiussiirtoon jo kolmatta kertaa. Elokuun 2024 valmiussiirrossa Portugalissa hän työskentelee B-joukkueen johtajana (Platoon Leader). Joukkueenjohtajana Toni vastaa joukkueen toiminnasta sekä päivittäistasolla, että operatiivisissa tehtävissä kentällä.

”Onnekseni olen saanut olla mukana toiminnassa jo kahdessa valmiussiirrossa Kreikassa ja Portugalissa. Kukin valmiussiirto on ollut omanlaisensa kokemus. Nyt kun palaamme Portugaliin, uskon, että pääsemme toimintaan vielä aiempaakin nopeammin, viime vuoden onnistuneen valmiussiirron vuoksi. Kansainvälinen toimintaympäristö on vaativa niin henkisesti, kuin myös Portugalin kohdalla fyysisesti. Fyysinen toimintakunto on tärkeää, sillä maastopalomuodostelmassa toimivien pelastajien tulee pystyä sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin kohdemaasta riippuen. Tehtävät kestävät yleensä yli kaksitoista tuntia, jolloin fyysisen kunnon merkitys korostuu vielä entuudestaan. Sopeutumiskyky sekä henkisesti, että fyysisesti on tärkeää. Lisäksi tehtävillä korostuu kielitaito ja yhdessä tekemisen taito” kommentoi Toni Salmi.

Aiempien kokemusten perusteella muodostelmatyöryhmässä on purettu tehtäviltä saatuja kokemuksia ja oppeja. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että Suomessa ollaan siirtymässä pienempään letkukokoon maastopalojen sammutuksessa. Valmiussiirroista saatuja oppeja siis hyödynnetään myös kotimaassa.

Rotaatioon Toni on valmistautunut 23 kilolla matkatavaroita, jotka tukevat tehtävien onnistumista. Tärkeimpänä tavoitteena on tulla ehjänä kotiin.

2. ROTAATIO - PÄIVÄ 8

”Ensimmäinen viikko sujahti todella nopeasti. Asemapaikkani on Trancoso, joka sijaitsee pohjois-Portugalissa noin 350 kilometrin päässä Lissabonista. Viikkoon on mahtunut koulutusta puolin ja toisin, sekä tutustumista paikallisten kollegoidentoimintamalleihin eri tilanteissa. Tehtäviä meidän nipulla on tähän mennessä ollut nolla, mutta henki ja valmius tehtäville lähtöön on edelleen korkealla.

Valmiussiirron osalta kokemukseni on voimakkaasti plussan puolella. Olemme täysin integroituneet työvuoroihin ja kommunikaatio on kohtuullisen sujuvaa. Haasteena luonnollisesti on ollut paikoittain kielimuuri, mutta onneksi työvuorosta on aina löytynyt englantia tai ranskaa puhuva FECP:n jäsen, joka on vähentänyt puhelimen kääntäjän käyttöä ja nopeuttanut tiedon jakamista muodostelmalle.”

2. ROTAATIO - PÄIVÄ 10

”Aamulla valmiuteen siirtyminen ja kaluston tarkastus. Madeiran saaren suurpalo on vaikuttanut myös FECP:n työvuoron vahvuuteen merkittävästi. Normaalisti FECP:n vahvuus täällä Trancosossa on kahdeksasta kymmeneen henkilöä, joilla pystytään täyttämään kaksi yksikköä. Lisäksi mukana on vuoroesimies omalla yksiköllään. Nyt käytössä on vain yksi sammutusauto, joten meiltä mukaan mahtuu vain kaksi tai kolme kerrallaan sekä päivä- että yövuorossa.

Pieniltä vatsaongelmilta ei olla vältytty, mutta tällä hetkellä koko porukka on täydessä kunnossa. Työmotivaatio on kaikilla korkealla ja kunnosta on pidetty huolta muun muassa aamuliikunnan avulla. Aamuisin liikunta on helpompaa, kun keli on raikkaampi. Iltapäivästä tarkenee turhankin hyvin, kun lämpötila nousee nopeasti yli 30 asteen.”

2. ROTAATIO - PÄIVÄ 12

”Päällimmäisenä opeista ja koulutuksista on tähän mennessä jäänyt mieleen lentosammutus, joka toimii täällä todella nopeasti ja tehokkaasti. Portugali on käytännössä kokonaan katettu lentosammutuskyvyllä. Helikopteri miehistöineen osallistuu lähes jokaiseen tehtävään ja lisäksi käytetään lentokoneita tukena. Esimerkiksi eilen yhdellä tehtävällä tuotettiin sammutustukea ilmasta käsin kymmenen koneen voimin. On selvää, että tältä osin ollaan aika eri tilanteessa, kuin meillä kotona. Toki, täällä maastopalot on luokiteltu maan ykkösriskeihin.

Toinen positiivinen huomionosoitus on annettava analyysiryhmän työlle. Ainakaan tietääkseni meillä ei vielä näin tarkkoja analyysejä Suomessa tuoteta. Portugalissa tässä asiassa on menty pidemmälle, eli sää- ja maastopaloindeksejä rakennetaan jatkuvasti kolmen päivän syklillä pelastajista koostuvan ryhmän voimin. Ryhmä toimii Lissabonissa. Lisäksi elävän ja kuolleen kasvillisuuden kosteutta kartoitetaan tarkasti ja alueellisia riskitasoja seurataan. Ryhmä toimii yhteistyössä yliopistojen tutkijoiden sekä muiden asiantuntijatahojen kanssa. Tästä voisi ottaa oppia myös Suomessa: tehdään meistäkin meteorologeja!”

2. ROTAATIO - PÄIVÄ 14

”Tänään viimeinen päivystys ja huomenaamulla kohti etelää. Olemme kolmen miehen valmiudessa, joten katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Riskit ovat tänäänkin tapissaan. Aamu aloitetaan tietysti pienellä jumpalla, vaikka älykello tarjoaa lepopäivää. Pakkaamisen aloittaminen on mielessä, etelässä edessä on inventaarion jatkaminen.

Kotiinpaluu on alkanut voimakkaasti hiipua mieleen. Aika täällä on mennyt nopeasti, tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Tuntemukset sitten kotona saattavat olla erilaiset. Uusia kontakteja sekä tietoa pelastustoimen tekniikoista on hankittu. Yhdessä treenaaminen on ollut erityisen hienoa. Tehtävät ovat meidän kohdallamme loistaneet poissaolollaan, joka luo jokseenkin kaksijakoisen fiiliksen. Eihän meistä kukaan maastopaloa tänne toivo, mutta olisihan se ollut mahtavaa päästä rymyämään FECP:n kundien kanssa. Jos tilastoja tutkii, niin niin sanottujen alkupalojen määrä Portugalissa on vähentynyt merkittävästi vuoden 2017 katastrofivuoden jälkeen, joka on viranomaisten tiedottamisen ja koulutusten ansiota. Paloja on silti vieläkin päivittäin kymmeniä, eli paljon työtä on edelleen edessä.

Ylivoimaisesti suurin haaste itselleni täällä on ollut pääkopan kestäminen. Tilannekuvan seuraaminen on pitänyt tilanteen tiedostamisen kirkkaana ja ajatukset työssä ja mahdollisessa tulevassa tehtävässä. Lainatakseni paikallista kollegaa: ”Your team has to be full of true professionals to manage waiting for two straight weeks”. Henkistä hyvinvointia ja tunnelmaa on nostettu pienillä retkillä lähialueille, sekä yhteisellä tekemisellä. Kiitos tästä Trancoson joukkueelle.

Haluan kiittää kokemuksestani myös kotijoukkoja. Ilman heitä en olisi päässyt lähtemään valmiussiirrolle. Kiitos myös koko muodostelman henkilöstölle: tunnelma, henki, huumori ja tekemisen meininki on pysynyt korkealla. Suomen lippua ja suomalaista pelastusalan osaamista on viety parhaalla mahdollisella tavalla maamme rajojen ulkopuolelle ja siitä voimme kaikki olla ylpeitä.

Lähtisin ehdottomasti vielä uudestaan valmiussiirtoon, jos valinta osuu vielä kohdalleni. Uusia kokemuksia ja oppia on taas saatu. Nyt mielessä on tärkeimpänä lasten pyytämät tuliaiset: isot karkkipussit. Päiväkirjani päättyy tähän: Obrigado a todos, over and out.”