MAASTOPALOPÄIVÄKIRJA 2/4: ”Valtava savupilvi kohosi taivaalle peittäen auringon”

Kymenlaakson pelastuslaitoksella pelastajana työskentelevä Kyösti Tuuha toimii elokuussa maastopalomuodostelman Portugalin valmiussiirron ensimmäisessä rotaatiossa pelastaja-ensihoitajana (Rescuer EMT). Pelastaja-ensihoitajana hän työskentelee muodostelmassa yhtenä pelastusryhmän jäsenenä, mutta lisäksi hän valvoo ryhmän jäsenten fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa sekä toimintakykyä, ylläpitää ensiapuvalmiutta ja vastaa ensiapukalustosta.

Tuuha hakeutui kansainväliseen toimintaan laajentaakseen osaamistaan ja saadakseen uusia kokemuksia. Pelastuslaitoksen sisäisen haun jälkeen perehtyminen jatkui etäluentojen ja itseopiskelumateriaalin parissa, jonka jälkeen Tuuha siirtyi lähikoulutukseen Kuopion Pelastusopistolle. Viimeisimpänä koulutustilaisuutena toimi kesällä 2024 Jämijärvellä järjestetty maastopalomuodostelman harjoitus. Portugalin valmiussiirto on Tuuhalle ensimmäinen laatuaan, mutta hän uskoo, että perusasioiden varma hallitseminen niin sammutustoiminnan kuin ensihoidon osalta sekä vahva englannin kielen taito tulevat kantamaan kansainvälisessä ympäristössä pitkälle.

Itseopiskelun, koulutusten ja harjoitusten lisäksi Tuuha on valmistautunut reissuun fyysisen kunnon reippaalla ylläpitämisellä lenkkeilyn ja crossfitin harrastamisen kautta sekä varusteiden osalta: ”Mukaan lähtee työvarusteiden lisäksi urheilu- sekä siviilivaatteet sekä iso liuta hygieniatarvikkeita laastareista rasvoihin. Särkylääkettä, antihistamiinia ja hyttysmyrkkyä on myös pakattu mukaan. Elektroniikkaa matkassa on kännykkä, laturi, läppäri sekä virtapankki”.

1. ROTAATIO - PÄIVÄ 8
”Aloitin tänään reissun toisen työvuoron. Ensimmäinen vuoroni oli Almeirimissa edellisviikon tiistaina, jolloin paikalliset olivat 12 tunnin vuorokierrossa. Nyt asemalla on 24h vahvuus. Aloitin aamun laittamalla edellisen vuoron jäljiltä huolletut varusteeni autoon ja tarkastin niiden säädöt ja toimivuuden. Iltapäivällä valmiudessa olevat muodostelman jäsenet pitivät päivän työvuorolle esittelyn Pelastusopiston toiminnasta ja moottorimaskien käytöstä.

B-joukkue, eli oma joukkueeni, siirtyi lauantaina Trancosoon noin 3 tunnin päähän Almeirimista. Tavaroiden purkamisen ja taloksi asettumisen jälkeen ensimmäinen työvuoro aloitti sunnuntaina työnsä kuuden hengen voimin. Alkuviikosta paikalliset pelastajat pitivät meille harjoituksia sammutuskaluston käytöstä. ANEPC:n (Portugalin pelastus- ja kriisinhallintaviranomainen) presidentti vieraili Trancosossa, mutta vierailu jäi lyhyeksi, kun saimme hälytyksen maastopaloon. Tehtäväpaikalle päästyämme tuli toinen hälytys, joka ohjasi meidät uuteen sijaintiin. Vastassa odotti noin 12 hehtaarin maastopalo vuorenrinteessä. Sammutustoimet aloitettiin hyvin rivakasti ja ensimmäiset pari tuntia mentiin kovalla sykkeellä, jonka ansiosta saimmekin otettua palon kiinni ja hallintaan. Fyysinen kuormitus oli erittäin raskasta ja lämpörasitus ja hikoilu veivät itseni lähes lämpöuupumuksen partaalle. Täällä maaston vaihtelevuus ja paikallinen kasvillisuus antavat oman mausteensa tehtävään. Tehtävä kesti loppu viimein reilut 10 tuntia, mukaan lukien matkat ja jälkivartiointi, jonka jälkeen kävimme paikallisten kollegoiden kanssa syömässä ja huolsimme varusteet asemalla. Pää saatiin tyynyyn yksitoista tuntia tehtävälle lähdön jälkeen, vähän yli kaksi yöllä.

Alkuviikon lämpötilat olivat 39 asteen korvilla. Viimepäivinä lämmöt ovat olleet maltillisempia, noin 33-34 astetta. Loppuviikosta on kuitenkin odotettavissa taas nousu 40 asteen tienoille. Parin ensimmäisen päivän totuttelun jälkeen päivärytmiin ja asumiseen on tullut jo jonkinlaista rutiinia, joka on mahdollistanut vähän henkistä rentoutumistakin.”

1. ROTAATIO - PÄIVÄ 9
”Tänä aamuna aloitin toisen 24h työvuoroni yhteen putkeen. Varusteet olivat jo valmiiksi autossa, joten sen puolesta ei tarvinnut tehdä toimenpiteitä. Aamupala oli kello 08 paikallista aikaa Bombeiros Voluntarios Trancoson paloasemalla.

Tiistain keikka vaati veronsa ja kroppa on ollut enemmän tai vähemmän rasitustilassa siitä asti. Niin henkinen, kuin fyysinenkin väsymys alkaa hiljalleen näkyä. Kuumuus on vaikuttanut jonkin verran kaikkiin. Suomen lämpötiloihin tottuneelle reilusti yli 30 asteen lämpötilat lamauttavat kehoa ja mieltä tehokkaasti. Vettä täytyy juoda jatkuvasti, sillä hikoilun määrä on moninkertainen Suomen ilmastossa toimimiseen verrattuna. Esimerkiksi aamulenkillä puolen litran vesipullo ei riittänyt alkujaankaan, ja takaisin asemalle päästyäni huomasin olevani jo hieman nestevajeessa. Kuumuus imee valtavasti energiaa kehosta.  Alun shokin jälkeen on alettu siihenkin kyllä jo hiljalleen tottua ja olemme oppineet, että päivän kuumimpina hetkinä on järkevintä lepäillä ja odottaa ilman viilenemistä ennen esimerkiksi päivän treenejä.

Tänään Trancosossa alkoi vuosittainen kyläjuhla, joka aiheuttaa kaupungissa ruuhkia. Ajaminen on muuttunut huomattavasti hitaammaksi ja haasteellisemmaksi. Lämpötila on tänään pyörinyt 38 asteen korvilla, joten olemme pyrkineet lepäämään mahdollisia tehtäviä varten. Maastopaloriski on parin päivän laskun jälkeen noussut taas huippuunsa.

Muodostelmassa fiilis on edelleen korkealla. Huomaan, että itseäni koti-ikävä on alkanut jo hieman painaa, mutta muutoin fiilis on loistava.”

1. ROTAATIO - PÄIVÄ 10
”Tänään vietin vapaapäivää kahden työpäivän jälkeen. Päivästä oli luvattu viikon kuumin, noin 39 astetta, joten päivän urheilut oli hoidettava mahdollisimman aikaisin aamulla viileän sään aikana - lenkin aikana lämpötila kuitenkin nousi jo 34 asteeseen. Kuumuuden takia päivän suunnitelma työvuorossakin oli säästellä energiaa tehtäviä varten.

Säännöllinen rytmi ja ruokailu (keikkojen puitteissa) on osoittautunut erittäin tärkeäksi päivittäisen hyvinvoinnin kannalta. Ruokailut on järjestetty paikallisella Bombeiros Voluntariosin paloasemalla noin viiden minuutin ajomatkan päässä. Päivään kuuluu aamupala kello 08:00, lounas kello 12:00 ja illallinen kello 20:00. Asemalta tulee mukaan myös hedelmiä ja sämpylöitä iltapäiväksi. Vapaa-aikaakin mahtuu sekaan: aamun kalustotarkastusten jälkeen yleensä urheillaan ja iltapäivisin kuumimpaan aikaan hoidetaan juoksevia asioita. Illan viiletessä on taas urheiltu. Täällä urheilu ollaan toteutettu yhteisten juoksu- ja kävelylenkkien muodossa. Lisäksi aseman kuntosalia saa käyttää vapaasti. Vapaapäiviä valmiussiirron ajalle osuu jokaiselle noin 2-3, jolloin olemme yhdessä kierrelleet Trancoson kylää. Se on antanut pääkopalle tarpeellista taukoa asemalla päivystämisestä.

Korkean lämpötilan ja suuren maastopaloriskin vuoksi asemalle saapui vahvennukseksi kaksi ajoneuvoa ja seitsemän pelastajaa Guimarãesista. Energian säästäminen ja vahvennukset tulivat tarpeeseen, sillä kello 18:17 muodostelma lähti keikalle noin puolen tunnin ajomatkan päähän asemasta. Savu näkyi Trancoson asemalle asti. Palo oli noin 22 hehtaarin kokoinen. Kokonaisuudessaan tehtävälle osallistui 187 pelastajaa, 46 ajoneuvoa ja 8 ilma-alusta. Meidän asemalta tehtävälle lähti 13 FEPC:n (paikallinen maastopaloihin keskittyvä erikoisjoukko) pelastajaa ja 6 suomalaisen muodostelman jäsentä. Vapaalla olevat pelastajat jäivät asemalle valmiuteen, jos tarve vaihtohenkilöstölle ilmaantuisi. Keikka meni kuitenkin putkeen ja kaverit pääsivät takaisin asemalle puolen yön aikaan.”

1. ROTAATIO - PÄIVÄ 11
”Päivä alkoi tapamme mukaan aamiaisella. Jo tässä kohtaa päivää oli tiedossa, että päivästä on tulossa kuuma ja maastopaloriski on edelleen maksimissa, jonka vuoksi päätin jättää aamun urheilun välistä ja säästellä voimia. Aamupäivä sujui rauhallisesti, mutta iltapäivästä kello 15 aikaan saimme keikan pohjoiseen, Portugalin ja Espanjan rajan läheisyyteen noin 2,5 tunnin ajomatkan päähän. Autossa saimme esitietoa palosta: paloalue on noin 600 hehtaaria ja keikalla tulisi menemään paitsi koko yö, luultavasti myös pitkälti seuraava päivä. 

Paikalle päästyämme näky oli sanoin kuvaamaton. Valtava savupilvi kohosi taivaalle peittäen auringon. Ensimmäinen tehtävämme oli ottaa vastaan lähestyvä palorintama, joka laskeutui vuoren rinnettä meitä kohti. Tarkoitus oli pysäyttää sen kulku asfalttitielle, jonka varteen oli pysäköity useita paloautoja. Teimme vastatulet, jotta saisimme poltettua palavaa materiaalia ennen tulirintaman saapumista ja näin heikennettyä palon mahdollisuutta tien yli. Emme kuitenkaan ehtineet polttaa tarpeeksi isoa aluetta. Palo eteni niin nopeasti ja voimakkaasti, että se käytännössä loikkasi tien yli. Yhdessä vaiheessa liekit iskivät niin suurina ja kuumina lieskoina, että jouduimme pakenemaan eteenpäin lähellä olevaan kylään, joka oli paikalle saavuttuamme jo reunoilta tulessa. Aloitimme kylän ja rakennusten suojelun välittömästi ja lopulta saimmekin palon pysäytettyä kylän reunaan. Muutama rakennus kärsi vaurioista.

En itse ole koskaan ollut yhtä raskaalla tehtävällä ja jouduin toimimaan selkeästi yli omien fyysisten rajojeni, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Jokaista käsiparia tarvittiin. Pahimman uhan selätettyämme siirryimme eteenpäin Santa Cruzin kylään. Siellä tehtävämme oli ottaa vastaan vuorenrinnettä etenevä palorintama, joka jälleen uhkasi kylän reunaa. Tässä vaiheessa ilta oli jo pitkällä ja aurinko painunut horisontin taakse. Viileä ja kostea ilma heikensi palon etenemistä reilusti ja pystyimme hoitamaan tehtävämme huomattavasti kiireettömämmin.

Yön vietimme Santa Cruzin kappelin edustalle perustetussa huoltopisteessä. Saimme ruokaa ja vettä. Osa meistä nukkui ulkona ja osa autossa, mutta varsinkin aamuyöstä ulkona alkoi olla jo niin kylmää ja kosteaa, että itsekin siirryin autoon nukkumaan.

Rankoista tehtävistä huolimatta, tai ehkä osittain niistä selviytymisenkin takia, fiilis on erittäin korkealla. Kaikki Trancoson joukkueen jäsenet ovat nyt käyneet tehtävillä ja hommat on saatu yhdessä hoidettua. Kielimuuri on tuottanut joitakin haasteita, mutta käsielein ja muutamien avainsanojen avulla saamme täytettyä suurimat aukot. Google Translate on ollut kovassa käytössä - vaikka sitäkin joutuu monesti aika lailla tulkitsemaan. Osa FEPC:n jäsenistä osaa erittäin hyvää englantia ja pystyvät toimimaan tulkkeina.”

1. ROTAATIO - PÄIVÄ 12
”Työt jatkuivat Santa Cruzin kylässä. Päivän tehtävänä oli tutkia eilisiä paloalueita, kastella niiden reunoja ja etsiä mahdollisia palopesäkkeitä. Ilman taas lämmetessä ja tuulen yltyessä uusia syttymisiä tapahtuikin ympäriinsä. Ilmasammutuksen ja maastoporukan yhteistyön ansiosta palot saatiin kuitenkin sammutettua nopeasti. Meille saapui vaihtomiehistö Almeirimista, noin 400 kilometrin päästä. Pääsimme lähtemään takaisin asemalle neljän jälkeen iltapäivällä, perillä Trancosossa olimme noin kolme tuntia myöhemmin. Trancosossa aloitimme välittömästi huollot ja päät saatiin tyynyyn kymmenen aikoihin. Unta ei tarvinnut juurikaan houkutella, vaan nukahdimme kaikki käytännössä ennen kuin pää kerkesi edes osua tyynyyn.

Valmiussiirto on antanut aivan valtavasti uutta oppia, paljon enemmän kun olen edes ehkä pystynyt sisäistämään. Varsinkin tehtävillä FEPC:n työskentelyn seuraaminen on ollut valtavan iso apu oppimisen kannalta. Suurten maastopalojen aiheuttamat säämuutokset ovat olleet myös erittäin kiehtovaa seurattavaa. Täällä olen ymmärtänyt, kuinka tarkka ja nopea maastopalojen sammuttamissa tällaisissa olosuhteissa täytyy olla.”

Maastopalopäiväkirjojen kolmas osa julkaistaan 22.8., jolloin kuulemme pelastuspäällikkö Teemu Veneskarin kokemuksia Portugalista.

Teksti: Merisade Kuusela, Kyösti Tuuha
Kuvat: Kyösti Tuuha