Auttamalla Kreikkaa saatiin kehittämisideoita maastopalojen sammutukseen Suomessa

Etelä-Savon pelastuslaitokselta osallistui neljä pelastajaa ja sammutusmiestä Kreikan maastopalojen sammutukseen elokuussa. Avunannon lisäksi Kreikasta saatiin kokemusta ja oppeja, joita hyödynnetään maastopalojen sammutuksessa Suomessa.

Kreikan maastopalokausi oli tänä vuonna maan historian toiseksi pahin. Palanutta aluetta oli noin 130 000 hehtaaria ja pahimmillaan käynnissä oli 65 samanaikaista paloa.

Kreikka pyysi apua maastopalojen hallintaan EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta. Sisäministeriö päätti lähettää Kreikkaan 50 pelastustyöntekijää kahdessa ryhmässä.

Pelastusjoukko koostui Itä-Suomen ja Kymenlaakson pelastuslaitoksiin kuuluvista pelastustyöntekijöistä ja sopimuspalokuntalaisista, jotka ovat mukana Pelastusopiston kansainvälisen pelastustoiminnan asiantuntijoiden rekisterissä. 

Pelastusopisto vastasi Kreikkaan lähtijöiden rekrytoinnista ja koulutuksesta ja toimi heidän työnantajanaan Kreikan tehtävän ajan. Etelä-Savon pelastuslaitokselta Kreikan tehtävällä olivat palomestari Jarno Laikola, paloesimies Ville Remes sekä sammutusmiehet Mikko Kosunen ja Mikko Saarela.

Oppia maastopalomuodostelman kehittämiseksi

Suomalaisen pelastusjoukon tarkoituksena oli auttaa kreikkalaisia maastopalojen sammutuksessa. Samalla haluttiin tutustua Kreikan pelastustoimeen, perehtyä kreikkalaisten maastopalojen sammutustapoihin ja -tekniikoihin, saada oppia maastopaloihin liittyvästä turvallisesta työskentelystä sekä verkostoitua paikallisten palomiesten kanssa. 

Kreikasta saatiinkin kotiin tuomisena oppia hyvistä käytännöistä, joilla voidaan kehittää maastopalojen sammutustoimintaa Suomessa sekä tulevassa FI GFFF-V -muodostelmassa (Modul Ground Forest Fire Fighting using Vehicles).

Kansainvälisillä pelastustehtävillä meidän ei kuuluu mennä opettamaan omaa toimintamalliamme, vaan toimia paikallisen tavan mukaisesti – työturvallisuus toki huomioiden. Saimme sopeutuvuudestamme ja tehokkuudestamme kiitosta paikallisilta, kertoo palomestari Jarno Laikola.

"On selvää, että eri maissa on erilaisia toimintakulttuureja ihan käytännönkin asioissa, ja ne on hyvä huomioida meidän omissa kansainvälisen avun hyödyntämissuunnitelmissamme”, Laikola lisää.

Maastopalojen sammutusta työturvallisuus huomioiden 

Suomen joukkue oli valmiudessa rytmillä kaksi päivää töitä ja yksi vapaapäivä. Valmiudessaoloaika sijoittui päiväaikaan klo 8–20. Paikalliset pelastajat eivät yleensä työskentele vuoristossa pimeällä, koska se on katsottu liian vaaralliseksi.

Etelä-savolaiset pääsivät mukaan kahdelle sammutustehtävälle. Toinen oli heti Kreikkaan saapumisen jälkeen 16.8., jolloin piti alun perin olla vielä koulutusta. Tehtävänä oli muutaman hehtaarin kokoisen maastopalon sammutus vuorenrinteellä, mikä oli kreikkalaisen luokituksen mukaan ”pieni palo”.

Toinen tehtävä oli 21.8., jossa paloalue oli edellistä laajempi, noin 30–50 hehtaaria. Seuraavana päivänä oli tarkoitus hoitaa vielä jälkisammutusta, mutta joukkue komennettiin pois tehtävältä ukkosen takia. Kreikan vuoristossa ukonilmat ovat paljon rajumpia ja vaarallisempia kuin meillä Suomessa.

Eroja letkujen paksuudessa ja sammutuksen taktiikoissa

Pelastustoiminnan johtamisjärjestelmä Kreikassa on hierarkkisempi kuin Suomessa. Korkea-arvoisin paloupseeri johtaa aina pelastustoimintaa, eikä johto- tai tilannekeskuksia ole, kuten Suomessa. 

Sammutustaktiikat ovat melko samankaltaisia kuin Suomessa, mutta eroavuuksiakin on. 

Vuoristoisessa maastossa hyödynnetään paljon ilmasta käsin lentokoneilla ja helikoptereilla tehtävää sammutusta. Ilmatoiminta on hankittu ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta. 

Olennainen ero välineistössä on sammutusletkujen paksuudessa. Kreikassa käytetään tuuman paksuista letkua, joka on kevyempi ja kätevämpi maastosammutuksilla kuin Suomessa käytössä oleva paksumpi letku. 

”Kreikassa sammutustaktiikkaan kuuluu, että paloalue saarretaan letkuilla aina letkun mitta kerrallaan ja ensin sammutetaan paloalueen reuna. Koko paloaluetta ei kastella, kuten Suomessa, mikä pienentää vedenkulutusta”, huomauttaa paloesimies Ville Remes.

Vesi tuodaan maastopaloalueelle säiliöautoilla, jotka ovat etupäässä siviili- tai armeijakalustoa. Vuorilla on myös vedensäilytysaltaita, jotka täytetään helikoptereilla.

Varuste- ja ruokahuollon tulee toimia

Suomalaiset huomasivat Kreikan vaativan maaston tuovan lisävaatimuksia myös varusteille.

”Sammutuskenkien pitää tukea nilkkaa. Vuoristoisessa tai muuten hankalakulkuisessa maastossa maiharimallinen turvakenkä on perinteistä sammutussaapasta parempi”, kertoo sammutusmies Mikko Kosunen.

”Tekninen väliasu toimii hyvin kuumissa olosuhteissa. Se siirtää kosteuden pois iholta, eikä ole liian lämmittävä”, sammutusmies Mikko Saarela jatkaa.

Myös henkilökohtaiset moottorimaskit ja häkämittarit koettiin tarpeellisiksi.

Kuumassa työskennellessä ei saa unohtaa myöskään syödä tai juoda.

”Päivälämpötilat olivat 30–35 astetta varjossa ja 50–60 astetta auringossa. Nälkää ei niin kuumissa olosuhteissa aina tunne, mutta syödä kuitenkin pitää. Pelkkä veden juominenkaan ei riitä, vaan nesteestä pitää saada myös suoloja”, Saarela huomauttaa.

Ilmastonmuutos lisää maastopaloja myös Suomessa

Kreikkaa kärventänyt helleaalto aiheutti laajoja ja tuhoisia maastopaloja, joiden tieltä jouduttiin evakuoimaan asukkaita. Tulipalot aiheuttivat merkittäviä taloudellisia vahinkoja. 

Ilmastonmuutoksen myötä helteet ja maastopalot tulevat lisääntymään myös Suomessa. Osallistumalla Kreikan maastopalojen sammutukseen Suomen pelastustoimi sai kokemusta paitsi haastavien maastopalojen hallinnasta myös valmiudesta ottaa vastaan kansainvälistä apua tulevaisuudessa.

Kuvat: Finn Rescue Team