Suomen Natoon liittymisestä tulee tänään 4.4. täyteen kaksi vuotta. Valtionhallinnossa Nato-jäsenyys on tarkoittanut ainakin sitä, että kansallisia menettelyjä on pitänyt yhteensovittaa liittokunnan eri prosesseihin. Jäsenyys näkyy myös yhteistyön tiivistymisenä ja vilkastumisena suhteessa muihin Nato-maihin. Ukrainan sodan jatkuessa kiinnostus erityisesti Suomen väestönsuojelua ja väestönsuojia kohtaan on ollut laajaa.
Naton huippukokous Haagissa kesällä 2025 tulee olemaan ensimmäinen, johon Yhdysvallat osallistuu Trumpin uuden hallinnon johdolla. On ennakoitu, että huippukokouksessa puhutaan ainakin rahasta ja puolustusinvestointien riittävästä tasosta liittokunnassa.
Jo nyt nähdään, että puolustusbudjetit ovat osana Naton pelotteen ja puolustuksen ylösajoa kasvaneet merkittävästi Ukrainan sotaa edeltäneestä ajasta ja julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella arvuutellaan lähinnä sitä, mihin tavoiteltava prosenttiluku tullaan jatkossa nostamaan.
Sotilaallinen varautuminen ja väestönsuojelu perustuvat samoihin uhkaskenaarioihin. Kun puolustusinvestointeja muuttuneen uhkaympäristön perustelemana lisätään merkittävästi, herää luonnollisesti kysymys siitä, miten tämä toisaalta näkyy ja miten sen tulisi näkyä väestönsuojelun edellytysten ja esimerkiksi materiaalisen varautumisen osalta. On huomattava, että sotilaallinen puolustus edustaa uhkakuvien päätepistettä. Sitä ennen on kuitenkin pitkä harmaa aika, jolloin toimijoina ovat ennen kaikkea turvallisuusviranomaiset.
Nato-maista Puola kiinnitti vastikään väestönsuojelun ja siviilivalmiuden menotason määriteltyyn osuuteen bruttokansantuotteesta sisältäen samalla kytkennän myös puolustusinvestointeihin. Vaikka Suomessa väestönsuojelu laajassa tarkastelussa onkin varsin hyvällä tolalla, selkeitä tunnistettuja kehittämistarpeita on meilläkin. Ja vaikka väestönsuojelua ei olekaan Natossa liittokunnan tasolla hyväksytty osaksi puolustusinvestointien laskennallista kokonaisuutta, jo aiheesta vakavasti käyty keskustelu osoittaa tarpeen kansalliselle tarkastelulle.
Osana pelotteen ja puolustuksen määrätietoista vahvistamista Naton resilienssityö on viime vuosina kehittynyt harppauksittain. Sisäministeriö kytkeytyy kaikkia hallinnonaloja koskettavaan resilienssikokonaisuuteen erityisesti siviilivalmiuden, varautumisen, väestönsuojelun ja kriittisen infrastruktuurin suojaamisen kautta. Maantieteellisen sijaintimme ja historiamme kautta Suomella on Natossa paljon annettavaa näissä kysymyksissä.
Positiivinen huomio ja edistyksellisyys ei kuitenkaan nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ole sanottua, vaan edellyttää yhä edelleen määrätietoista tavoitteenasetantaa ja riittävää resursointia. Kasvavien puolustusinvestointien rinnalla tulisikin pitää huolta siitä, että edellytykset siviiliväestön ja yhteiskuntamme suojaamiseen ovat ajan tasalla myös tulevaisuudessa.
IIkka Saunamäki johtava asiantuntija, pelastusosasto
