Onko palokuntanuorisotyöllä tulevaisuutta?

Ennen kesälomalaitumille lähtöä, otin asiakseni kiertää palokuntanuorten leirejä. Työviikon aikana kävin viidellä leirillä: Keski-Suomi, Häme, Länsi-Suomi, Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi.

Tavoitteenani oli keskustella palokuntayhdistysten arjesta ja palokuntanuorisotyön nykytilasta. Samalla tarjoutui tilaisuus kohdata nuoria ja tutustua leirielämään. Matkaan mahtui upeita kohtaamisia ja keskusteluja. Oli sydäntä lämmittävää nähdä aikuisia, jotka voimia säästämättä halusivat tarjota nuorille hienon leirikokemuksen. Vaikka keittiövuoroa oli kellon ympärys takana, vielä jaksettiin hymyillä. Hattu päästä ja kiitos teille. Teette arvokasta työtä.

Henkilökohtaisella tasolla kiertue tarjosi muistoissa matkan omaan nuoruuteen. Eniten minua jännitti Pohjois-Suomen leiri: kohtaisinko siellä vanhan kasvattipalokunnan väkeä? Jouduin pettymään. Palokuntanuoria ei omasta kasvattipalokunnasta ole käynyt leireillä vuosiin. Tämä täydensi sitä kuvaa, missä tämän päivän nuorisotyössä mennään. Paikoin toiminta on aktiivista ja toisaalla nuoriso-osaston toiminta kohtaa loppunsa. Jos vetäjiä ei ole, ei ole palokuntanuoriakaan. Samalla ollaan hallitusohjelman tavoitteen ytimessä palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaamisessa. 

Palokuntanuorisotyötä tulee vahvistaa

Selvääkin selvempää on, ettei pelastusala pärjää ilman palokuntanuorisotyötä. Yhteisenä tavoitteena tulee olla palokuntanuorisotyön vahvistaminen. Nuorisotyöllä on laajempikin yhteiskunnallinen merkitys, kuin vain pelastusalan resurssien turvaaminen. Iät ajat toimintaan on kuulunut yleissivistävä ulottuvuus. Yksikään palokuntanuori ei ole turhaan koulutettu. Parhaimmillaan toiminta voi myös pelastaa tuuliajolla olevia nuoria. Nuorten syrjäytymiseen paras lääke on yhteisöllisyys ja sitä palokuntien nuoriso-osastot tarjoavat.  Myös maahanmuuttajanuorten mukaan saanti koettiin tärkeänä. 

Mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta meillä olisi vahvaa palokuntanuorten toimintaa? 

Huolena on, että nuoriso-osastoissa ei ole riittävästi toimintaan sitoutuneita aikuisia. Palokuntien elinvoimaisuuden näkökulmasta yhtenä keinona nähtiin vanhempien saaminen mukaan toimintaan. Tarvitaan nuoriso-osaston vetäjien keskinäistä vuorovaikutusta ja sparrausta sekä markkinointia ja monipuolista esillä oloa, jotta nuoret osaavat hakeutua harrastuksen pariin. Vertailukohtaa haettiin urheiluseuratoiminnasta, jossa vanhemmat ovat tiiviisti mukana tukitoiminnassa. Muutamilla leireillä olikin vanhempia töissä ja heidät koettiin tärkeinä leirin onnistumisen kannalta. Miksei vanhempia voisi hyödyntää arkisessa nuoriso-osaston toiminnassa? Rohkeasti vain järjestämään vanhempainiltoja ja kertomaan toiminnasta. 

Yksi vahva viesti oli myös se, että koulutusjärjestelmä on päivitettävä ja 16–18-vuotiaiden pysyvyyteen löydettävä keinoja. Useissa keskusteluissa haastettiin myös sitä, että tarvitseeko harrastuksen olla ilmainen. Paranisiko sitoutuminen, jos harrastuksesta joutuisi vähän maksamaan? 

Palokunnat ovat olleet paikallisille yhteisöille tärkeitä paikkoja. Minulla on lämpimiä muistoja nuoruudesta yhteisistä kokoontumisista paloasemalla. Palokunta oli kuin toinen perhe. Kerättiin rahaa yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen ja touhuttiin kaikenlaista liikunnallista. Yhteisö tarjosi sen tuen, jota nuori mies elämään tarvitsi. Olen kokemuksistani erittäin kiitollinen. Ne siivet pelastusalalla ovat kantaneet tähän saakka. 

Tämä aika haastaa yhteisöllisyyden muodostumista. Paloasemien ovet eivät ole enää entiseen tapaan auki eikä ulkopuolisilla ole asiaa sisälle. On helpompaa sulkea koko paloasema kuin kehittää tila- ja tietoturvallisuutta, joka mahdollistaisi paikallisten vierailut. Näin harrastamisesta tehdään entistä vaikeampaa. Palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaamisen kannalta tämä yhtälö on kyettävä ratkaisemaan. Jos haluamme palokuntien olevan helposti lähestyttäviä ja tarjota matalan kynnyksen toimintaa, kaikkien ovien sulkeminen ei ole ratkaisu. On oltava myös armollisempia vaatimuksissa, joita palokuntayhdistyksille asetetaan. Kun pohdimme ja toteutamme asioita ratkaisukeskeisellä tavalla, palokuntanuorisotyölläkin on tulevaisuutta. 

Jari Lepistö
pelastusylitarkastaja
@jari_lepisto