Ylipalomies Risto Muukkonen
Risto Muukkonen työskentelee ylipalomiehenä Savonlinnan paloasemalla. Kun ikää on jo yli 60, pelastajan työssä vaadittavan kunnon ylläpito vaatii enemmän vaivaa kuin nuoremmalta kaverilta. Kokemus kuitenkin auttaa.
”Yritykseni päästä Savonlinnan paloasemalle töihin ei tärpännyt ensimmäisellä kerralla. Suoritin kuntotestin hyväksytysti vuonna 1984 päästäkseni kesätöihin, mutta paloaseman ovet eivät vielä silloin enonkoskelaiselle auenneet.
Meninkin sitten kesäpalomieskoulutuskurssin kautta Nurmijärvelle ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle töihin.
Vuonna 1986 pääsin palomieskurssille Espoon Otaniemeen silloiseen palo-opistoon. Lisäksi suoritin Helsingin Konalassa sairaankuljetuskurssin. Kun Nurmijärvi sai uuden paloaseman, minä sain samalla palomiehen viran.
Asuin useita vuosia Nurmijärvellä, mutta vapaa-aika kului useimmiten Savonlinnan ja Enonkosken seudulla. Vihdoin vuonna 1990 pääsin Savonlinnan paloasemalle viransijaiseksi ja 1995 sain viran.
Aluksi työ oli etupäässä sairaankuljetusta, nykytermein ensihoitoa. Savonlinnassa vesiliikenne on merkittävä osa pelastustoimintaa, joten kävin sittemmin myös laivurikurssin.
Täytän nyt 63. Vielä on reilu vuosi työaikaa jäljellä. Virallisesti siirryn eläkkeelle syyskuussa 2026
Pelastajien eläkeikä on nykyisin liian korkea. Nuoremmat kaverit tulevat pääsemään eläkkeelle vasta 68-vuotiaina. Vaarana on se, että pelastajan suorituskyky ei riitä pelastustehtävän täysipainoiseen hoitamiseen.
50–60-vuotiaana joutuu tekemään enemmän töitä pysyäkseen pelastustehtävillä vaadittavassa kunnossa. Fysiikka ei ole samanlaista kuin 30–40-vuotiaana, nuoremmasta puhumattakaan. Esimerkiksi savusukelluskeikka ei suju niin kevyesti kuin ennen. Kokemus toki auttaa paljon.
Olen aina pitänyt kuntoani aktiivisesti yllä, ja ehkäpä geenitkin vaikuttavat siihen, että olen ikäisekseni edelleen hyvässä kunnossa. Harrastan kalastusta ja metsästystä, joiden yhteydessä tulee myös liikuttua. Paloasemalla käyn kuntosalilla ja jumpassa. Työmatkat pyöräilen. Parin koiran ulkoilutuskin pitää aktiivisena.
Toisaalta koen, että työ on kannustanut minua pysymään parempikuntoisena kuin muut ikätoverit. Olen tyytyväinen myös Eloisan työterveyshuoltoon.
Olen aina tykännyt pelastajan työstä. 24 tunnin vuoron jälkeen on kolme vuorokautta aikaa huilata ja palautua, mitä näin vanhemmiten arvostan entistä enemmän. Parasta on myös se, että vuorot ovat aina erilaisia.”
